Juurikin näin. Vähän tylsältähän tämä hevoseton elämä alkaa pikkuhiljaa tuntumaan. Jos nyt jotain positiivista tästä hevosettomuudesta täytyy löytää niin sanotaan,että onneksi jäin hevosettomaksi tähän aikaan vuodesta enkä esimerkiksi vaikka toukokuussa.. Silloin olisi harmittanut kahta kauheammin kun koko kesä olisi vasta edessä! Nyt harmitus on huomattavasti pienempi kun ulkona on pimeää ja sataa vettä tai puolestaan niin kylmä ettei sisältä tekisi mieli edes poistua. Kieltämättä tämä pieni tauko on kyllä jossain määrin tehnyt ihan hyvää mutta kauhea hinku olisi jo päästä kunnolla satulaan ja treenaamaan. Liian monena iltana olen löytänyt itseni selaamasta vanhoja videoita valmennuksista taikka kisoista ja voi että,että onkaan ikävä tuota hommaa! Täytyy toivoa,että asioilla on tapana järjestyä ja uusi hevoskaveri löytyisi mahdollisimman pian.
Onneksi sentään ihan kokonaan hevosettomana mun ei ole tarvinnut tässä olla vaan Camper on toimittanut hyvän vuokrahevosen virkaa! Ceellä olen käynyt nyt pari kertaa viikossa. Ihana oripoika jonka selästä tulee kyllä aina yhtenä hymynä alas.
Essi kävi viikko takaperin sunnuntaina kuvailemassa joten ohessa pitkästä aikaa blogissa ratsastuskuviakin!
