Tämäkin postaus tulee useamman viikon jälki-junassa kun olen ollut itse tässä useamman viikon kokonaan ilman tietokonetta joten parempi myöhään kun ei milloinkaan. Hypätään ajassa maaliskuun alkuun torstaille jolloin meillä oli Minkun kanssa tuttuun tapaan hyppäri. Emma lähti tuolloin tallille mukaan kuvaamaan tuntia joten kiitokset kuvista Emmalle.
Kovin tuoreessa muistissa ei tuon tunnin asiat saati tehtävien kulut eivät enään ole treenailtiin aika pitkälti rataa tuon viikon sunnuntain kisoja ajatellen. Itse kisoista sen verran kun en ajatellut tehdä erillistä postausta kun materiaalia on sen verran vähän.. Kisakausi aloitettiin siis ihan kotitallilla seurakisojen merkeissä jossa hyppäsin 90cm luokan. Uusinnasta 4vp puomista omien mokailujen takia. Aikaisemmin blogissakin olen kirjoittanut tuosta mun jännitämisestä kilpailuissa.. Itseasiassa tuo turha jännittäminen saatiin viime vuonna aika hyvin kitkettyä miltein kokonaan pois mutta heti kun kilpailuista oli tässä useamman kuukauden tauko huomasin kyllä,että ihan nämä seurakisatkin jännittivät jonkun verran vaikkei siihen edes todellakaan ollut mitään varsinaista syytä.. Noh onneksi tässä ei ole mihinkään kiire, lisää vain rutiinia alle!
Minkku oli melkoisen terävän tuntuinen tuolloin tunnin aikana sekä jonkun verran myös normaalia innostuneempi. Innostuessaaan herralta saattaa helposti päästä jonkin sortin loikkia joiden seuraksena olen itsekkin pari kertaa onnistunut tyylikkäästi jalkautumaan.. Lähinnä jäin tällä kertaa ehkä liikaa miettimään alussa esteiden jälkeistä reaktiota ja otin esteiden jälkeen jo todella nopeasti takaisin mikä ei pidemmän päälle ainakaan yhtään helpottanut tilannetta kun olisi pitänyt pitää hypyissä aavistuksen pitempi myötäys jonka jälkeen ottaa hevonen vasta hallintaan. Onneksi tuo saatiin kumminkin melko pian kitkettyä pois ja lopussa meno oli tuonkin
osalta kokonaisuudessaan paljon parempaa. Loppuun saatinkin hyvät radan pätkät joihin oli tältä erää hyvä lopetella!
Minkku oli melkoisen terävän tuntuinen tuolloin tunnin aikana sekä jonkun verran myös normaalia innostuneempi. Innostuessaaan herralta saattaa helposti päästä jonkin sortin loikkia joiden seuraksena olen itsekkin pari kertaa onnistunut tyylikkäästi jalkautumaan.. Lähinnä jäin tällä kertaa ehkä liikaa miettimään alussa esteiden jälkeistä reaktiota ja otin esteiden jälkeen jo todella nopeasti takaisin mikä ei pidemmän päälle ainakaan yhtään helpottanut tilannetta kun olisi pitänyt pitää hypyissä aavistuksen pitempi myötäys jonka jälkeen ottaa hevonen vasta hallintaan. Onneksi tuo saatiin kumminkin melko pian kitkettyä pois ja lopussa meno oli tuonkin
osalta kokonaisuudessaan paljon parempaa. Loppuun saatinkin hyvät radan pätkät joihin oli tältä erää hyvä lopetella!
